Mene sisältöön

Toimintopainikkeet

 
 

Sisällysluettelo

Murupolku

Itämeriportaalin sisällöt uusissa osoitteissa 1.1.2015 > syke.fi, ilmatieteenlaitos.fi, ym.fi, ymparisto.fi/meri, meriwiki.fi

Valikko

Rehevöitymisen tutkimus

Sinileväkukintaa
Sinileväkukintaa. Kuva Riku Lumiaro.

Rehevöitymistutkimus keskittyy ravinnepäästöjen määrän ja laadun tutkimukseen, ravinteiden suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin Itämeren ekosysteemissä, ravinteiden käyttäytymiseen (mm. typen kierto ja fosforin sisäinen kuormitus) sekä mahdollisiin keinoihin rehevöitymisen torjumiseksi ja hillitsemiseksi.

Suomessa on vahva kokeellisen tutkimuksen perinne. Kokeellisesti on selvitetty mm. ravinteiden vaikutuksia koko ravintoverkossa, eri merialueiden ominaisuuksia ja laidunnusketjun vaikutusta rehevöitymiseen sekä mm. pohjaeläimistön toipumiskykyä ja rakkolevän kohtaloa. Esimerkiksi käsitys typen poiston tarpeellisuudesta perustuu Suomessa tehtyyn tutkimukseen.

Ihmistoiminnan päästöjen vähentämisen tutkimus liittyy läheisesti Itämeren rehevöitymistutkimukseen. Itämeri ja sen valuma-alue muodostavat kokonaisuuden, jossa koko valuma-alueen ihmistoiminnat  vaikuttavat mereen.

Itämeren rehevöitymistutkimusta tehdään Suomen ympäristökeskuksessa, Helsingin ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Rehevöitymisen vaikutuksia kalakantoihin tutkitaan RKTL:ssa. Rehevöitymistutkimus on hyvin kansainvälistä ja yhteistyötä tehdään laajalti eurooppalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Lisäksi Itämeren tilaan vaikuttavaa valuma-alueiden toimintaa tutkitaan myös monissa muissa tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa.

Rehevöityminen tarkoittaa ihmistoiminnan aiheuttamaa kasviravinteiden (typpi ja fosfori) joutumista liian suurina määrinä mereen ja siitä johtuvia haitallisia vaikutuksia. Ravinteita päätyy mereen mm. maa- ja metsätaloudesta, yhdyskuntien jätevesistä, teollisuudesta ja haja-asutuksesta.

Kohonneet ravinnepitoisuudet aiheuttavat meressä kasviplanktonin kevät- ja kesäaikaisen tuotannon kasvua ja voimistuneita leväkukintoja sekä kiinteillä pinnoilla kasvavien rihmamaisten levien tuotannon kasvua. Pitkään jatkunut rehevöityminen näkyy veden pysyvänä samentumisena ja hapettomien kuolleiden pohjien yleistymisenä.  Pahimmillaan rehevöityminen johtaa koko meriekosysteemin toiminnan vakavaan häiriötilaan ja vähentää merkittävästi meren käyttöarvoa.

Tutkimuslaitoksia:

Tekijä
Hermanni Kaartokallio, Heikki Pitkänen, Harri Kuosa
Muut tekijät
Aira Saloniemi
Organisaatio
SYKE, Helsingin yliopisto
6.2.2008, http://www.itameriportaali.fi/fi/tutkimus/uhat/rehevoityminen/fi_FI/rehevoityminen/

Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus Ilmatieteenlaitos

Sivun alkuun