Mene sisältöön

Toimintopainikkeet

Sisällysluettelo

Murupolku

Valikko

Jääpalvelu seuraa jäätilannetta satelliittikuvien avulla

Ilmatieteen laitoksen jääpalvelu on Euroopan johtava jääinformaation tuottaja. Pohjan jääpalvelutoiminnalle muodostavat asiantunteva henkilöstö ja satelliittikuvat.

Jääpalvelu toimittaa päivittäin nopeasti tarkkaa ja luotettavaa tietoa merijäistä. Tieto perustuu lähes tosiaikaisiin satelliittikuviin, niiden tulkintoihin ja kenttähavaintoihin, joita tekevät rannikkohavaitsijat sekä jäänmurtajat ja kauppalaivat.

Jääpalvelu muokkaa ja välittää satelliittikuvia myös antarktisille ja arktisille alueille suuntautuvien tutkimusretkien käyttöön.

Satelliittikuvia jo neljättä vuosikymmentä

Ensimmäiset satelliittikuvat saatiin jääpalvelukäyttöön jo niinkin varhain kuin 1960-luvun lopulla. Nykyään jääpalvelussa käytetään satelliittikuvia päivittäin jäätilanteen seurannassa. Lisäksi kuvat siirretään edelleen sekä suomalaisille että ruotsalaisille jäänmurtajille.

Yksi ensimmäisistä jääpalvelukäyttöön saaduista satelliittikuvista helmikuulta 1968.
Yksi ensimmäisistä jääpalvelukäyttöön saaduista satelliittikuvista helmikuulta 1968.

Käytettävät kuvat ovat amerikkalaisen NOAA-sarjan satelliittien AVHRR-kuvia sekä kanadalaisen Radarsatin WideScanSAR-tutkakuvia. Myös ensimmäiset uuden Envisat-satelliitin ASAR-kuvat on jo saatu jääpalveluun Arandan arktisen tutkimusretken tueksi. Radarsatin kuvat ovat erittäin tarkkoja; jäätilanteen ja rännien lisäksi niistä voidaan erottaa myös laivoja ja merirakennelmia, kuten majakoita.

Kreikkalainen tankkeri Minerva Nounou Suomenlahdella
Kreikkalainen tankkeri Minerva Nounou (punaisen ympyrän keskellä) Suomenlahdella Helsingin (valkoinen alue kuvan yläosassa) ja Tallinnan (valkoinen alue kuvan alareunassa) välisellä merialueella matkalla Primorskiin Venäjälle 24. päivänä helmikuuta 2003 noin kello 18 Suomen aikaa. © Canadian Space Agency, 2003, All Rights Reserved, Distributed by KSAT, Muokannut J. Vainio.

Satelliittikuvien tulkinta

Alla olevassa kuvasarjassa on helmikuun loppupuolen jäätilanne Selkämerellä eri lähteiden esittämänä.

Ylhäällä vasemmalla on 25.2.2003 noin kello 13 Suomen aikaa NOAA-satelliitin ottama kuva osoitteesta http://www.weatheronline.co.uk/map/sat/euro/scan.htm. Kuva antaa vaikutelman, että Selkämeren Ruotsin puoleinen osa on avovettä.

Ylhäällä oikealla on osoitteessa http://www2.fimr.fi/fi/itamerinyt/jaatilanne.html julkaistava, viikottain päivittyvä yksinkertaistettu jääkartta. Siinä Selkämeri on kauttaaltaan jään kattama.

Alhaalla vasemmalla on Selkämeren todellinen jäätilanne Merentutkimuslaitoksen jääpalvelun päivittäin tekemän jääkartan kuvaamana.

Alhaalla oikealla on Selkämeren pohjoisosa ja Merenkurkku Radarsat-satelliitin kuvaamana vastaavalta ajanhetkeltä.

NOAA-satelliitin ottama kuva.Yksinkertaistettu jääkartta.
Todellinen jäätilanne jääkartan kuvaamana.Radarsat-satelliitin ottama kuva.

NOAA-kuvan ”avoimella alueella” näkyy, joskin melko huonosti, laivaränni Merenkurkusta etelään. Näinollen alue ei voi olla sula, vaan siellä on jäätä. Tämä sama laivaränni näkyy aivan selvästi Radarsat-kuvassa, jossa NOAA-kuvan sininen alue on tumma. Tumma alue kertoo, että se heijastaa tutkasignaalia heikosti takaisin eli kyseessä on melko tasainen alue. Sääkehityksen tuntien jääpalvelun asiantuntijat pystyivät päättelemään, että kyseessä oli melko ohut, alle 20 cm paksu jää. Aivan Ruotsin rannikon tuntumassa näkyy musta alue, joka viittaa avoveteen. Koska edeltävä yö oli pakkasyö, niin kyseessä on kuitenkin ohut uusi jää, joka on aivan tasaista.

Nämä edellä kerrotut tulkinnat yhdessä muiden tietojen kanssa on jääpalvelussa yhdistetty ja niistä on piirretty oheinen jääkartta.

Jääkartan syntyyn tarvitaan myös perinteisiä tietoja

Jään vahvuudesta nykysatelliititkaan eivät pysty kertomaan, vaan siihen tarvitaan perinteisempiä konsteja. Näitä ovat rannikkohavaitsijat, jotka noin kolmeltakymmeneltä havaintoalueelta havainnoivat jäätilanteen ja sen muutokset, jään paksuuden ja laadun sekä jäällä olevan lumen paksuuden. Pääasiassa talvisatamien läheisyydessä sijaitsevat asemat tekevät havaintonsa päivittäin ja lähettävät tietonsa edelleen viikoittain jääpalveluun.

Jäänpaksuuksia pystytään arvioimaan myös säätilanteen mukaan ja tämän vuoksi jääpalvelussa työskentelevillä asiantuntijoilla on myös meteorologian koulutusta, ja ennenkaikkea työn mukanaan tuomaa kokemusta, takanaan.

Radarsat-kuvien tulkintaa varten myös Merentutkimuslaitoksella on kehitetty erilaisia automaattisia luokittelualgoritmeja, joiden avulla kuvista voidaan ”saada irti” jään paksuustietoja.

Helmikuun loppupuolen Radarsat-kuvista automaattisesti tehty jäänpaksuuskuva.
Helmikuun loppupuolen Radarsat-kuvista automaattisesti tehty jäänpaksuuskuva.

Mittavia säästöjä yhteiskunnalle

Satelliittikuvista ja niiden tulkinnoista jäänmurtajien ajomiehistö voi päätellä, missä avustustoimintaan vaikuttavat työtä helpottavat railot ja työtä vaikeuttavat ahtauma-alueet ovat. Valitsemalla näin reittinsä, ne voivat säästää sekä aikaa että polttoainetta, mistä puolestaan syntyy suuriakin rahallisia säästöjä.

On arvioitu, että jääpalvelutietojen asiantunteva ja oikea-aikainen käyttö säästää yhteiskunnalle vuosittain jopa 20 miljoonaa euroa. Tämä säästö syntyy esimerkiksi siitä, että tavaravirrat tehtaisiin ja tehtaista kulkevat ilman myöhästymisiä ja seisokkeja.

Jäänäkemystä ei voi korvata koneilla

Vaikka automaattiset tulkintamenetelmät, satelliitit ja tietokonemallit kehittyvät päivä päivältä, niin hyvä jäätilanneanalyysi edellyttää edelleen vahvaa asiantuntemusta eli pitkäaikaisen kokemuksen mukanaan tuomaa tietoa jäiden käyttäytymisestä, tietoa ja tuntumaa sään vaikutuksesta vallitsevaan jäätilanteeseen sekä ”hyvää noppakättä ja tuoreita kahvinporoja”. Jääpalvelussa pitkään työskennelleille asiantuntijoille kehittynyttä “jäänäkemystä” ei korvaa mikään, varsinkaan tilanteissa, joissa talviselta mereltä saatu tieto on vähäistä tai puuttuu kokonaan.

Lisätietoja kaukokartoituksesta voi kysellä Ilmatieteen laitoksen  jääpalvelusta

Tekijä
Jouni Vainio
Muut tekijät
Riku Lumiaro
Organisaatio
Ilmatieteen laitos
12.3.2008, http://www.itameriportaali.fi/fi/tutkimus/tutk_menetelmat/fi_FI/kaukokartoitus/

Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus Ilmatieteenlaitos

Sivun alkuun