Merentutkimuslaitos perustettiin v. 1918 itsenäiseksi valtion tutkimuslaitokseksi Suomen Tiedeseuran aloitteesta. Sen perustamista puolsi tarve keskittää vedenkorkeuden ja jääolojen havainnointi sekä meritieteelliset tutkimukset yhteen. Tiedeseura oli aloittanut Suomessa meritieteellisten havaintojen teon jo 1840-luvulla suorittamalla vedenkorkeusmittauksia maankohoamistutkimusten yhteydessä. Talviliikenne Hankoon oli aloitettu vuonna 1877, mikä tarvitsi tuekseen luotettavaa tietoa jäätilanteista.
Annetun asetuksen mukaan Merentutkimuslaitoksen tehtäviin kuului "johtaa ja toimittaa Suomea ympäröivien merien yleistä tilaa, niiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia, vedenkorkeus-, virta- ja jääsuhteita, ynnä näiden yhteydessä olevia kysymyksiä koskevia tieteellisiä tutkimuksia sekä myös edustaa Suomea kansainvälisessä yhteistyössä tähän kuuluvalla alalla". Laitoksen ensimmäisenä johtajana toimi professori Rolf Witting vuosina 1918-1936.
Merentutkimuslaitos keskittyi toimintansa alkuvaiheessa hydrografiaan, vedenkorkeuteen, merikemiaan ja jääntutkimukseen. Biologiset merentutkimukset jäivät vielä toistaiseksi Suomen Tiedeseuran valvonnan alaisiksi.
Merentutkimuslaitoksen organisaatio käsitti vedenkorkeusosaston, jää- ja yleisen meritieteen osaston sekä kemiallisen osaston. Osastonjohtajina l.talassologeina toimivat FT Henrik Renqvist, FM Gunnar Granqvist ja FT Kurt Buch. Laitos kuului kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen, ja toimi aina vuoteen 1983 saakka Tähtitorninkatu 2:ssa sijaitsevassa rakennuksessa.
Merentutkimuslaitoksen seuraava vakinainen johtaja oli professori Erik Palmén vuosina 1939-1947. Hänen tehtäväkseen tuli johtaa laitosta vaikeina sota-aikoina. Hän oli monipuolinen tutkija, jonka pääasiallisena tutkimusalana oli meteorologia, mutta jonka oseanografian alan julkaisut omaavat myös huomattavaa tieteellistä merkitystä. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston meteorologian professoriksi ja juuri perustetun Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1946.
Talassologi, jääosaston johtaja Risto Jurva nimitettiin laitoksen johtajaksi v.1947. Häntä voidaan pitää alueellisen jäätieteen perustajana Itämeren piirissä. Hänen laaja tutkimuksensa jääoloista, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1937 väitöskirjana, on huomattavampia Merentutkimuslaitoksessa laadittuja julkaisuja jäätieteen alalta. Professori Jurva toimi laitoksen johtajana vuonna 1953 tapahtuneeseen äkilliseen kuolemaansa saakka. Hän ei ennättänyt osallistua uuden Arandan ensimäiselle kesätutkimusmatkalle.
Wittingin ja Jurvan aikana vt. johtajana toimi useaan otteeseen professori Gunnar Granqvist, jolla oli pitkä ura takanaan ensin Suomen Tiedeseuran hydrografis-biologisissa tutkimuksissa ja sen jälkeen Merentutkimuslaitoksen palveluksessa. Granqvistin toimintakausi kesti kaikkiaan 36 vuotta aina vuoteen 1955, jolloin professori Ilmo Helan johtajakausi alkoi. Se kesti vuoteen 1975. Helan kauden alussa käynnistettiin laitoksessa myös biologiset merentutkimukset. Uutena tutkimuskohteena otettiin mukaan niin ikään ympäristötutkimukset. Hela oli kansainvälisesti suuntautunut ja kiinnostunut mm. tutkimuspolitiikasta. Hän oli johtajakautenaan usein virastaan vapaana ja johti Kansainvälisen Atomienergiajärjestön (IAEA) merentutkimuslaboratoriota Monacossa ja toimi Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtajana ja Unescon hallitusneuvoston jäsenenä.
Itämeren tilan selvitykset tulivat laajemman mielenkiinnon kohteeksi 1960-luvun alussa, jolloin laitoksessa niitä organisoi assistentti, sittemmin osastonjohtaja ja ylijohtaja Aarno Voipio. Voipio toimi laitoksen johtajana professori Helan jälkeen vuosina 1975-1989 ja vasta perustetun Itämeren suojelukomission (Helsinki Commission) pääsihteerinä vuosina 1980-1984. Voipion johtajakaudella valmistui laitoksen tutkijoiden käyttöön uusi, vartavasten merentutkimuskäyttöön suunniteltu, tutkimusalus. Se kastettiin jälleen Aranda-nimiseksi. Sillä tehtiin Suomen ensimmäinen Antarktismatka vuosina 1989-90.
Aarno Voipio menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen 11. helmikuuta 1990. Voipion ennenaikainen poislähtö oli kaikille yllätys, hänen piti jäädä eläkkeelle muutaman kuukaudenkuluttua.
Voipion seuraajaksi laitoksen johtoon valittiin v.1990 osastonjohtaja, professori Pentti Mälkki. Hän jäi eläkkeelle vuoden 2004 lopussa. Mälkin seuraajaksi valittiin professori Eeva-Liisa Poutanen.
1887 | Ensimmäinen mareografi perustetaan Hankoon. |
1898 | Ensimmäinen meritieteellinen retkikunta S/S Suomi-aluksella. |
1902 | Suomen Tiedeseuran "Hydrografis-biologiset meritutkimukset" aloitetaan. Suomi liittyy Kansainväliseen merentutkimusneuvostoon (International Council for the Exploration of the Sea, ICES). |
1918 | Merentutkimuslaitos perustetaan. Sen ensimmäinen johtaja Rolf Witting nimitetään. |
1927 | Jäätiedotusten radiointi aloitetaan. |
1931 | Kansainvälinen meriretkikunta S/S Nautiluksella. |
1935 | Uusi asetus Merentutkimuslaitoksesta. |
1936 | Balttilainen hydrologinen kongressi Helsingissä. |
1939 | Kansainvälinen retkikunta "vanhalla Arandalla". Erik Palmén nimitetään johtajaksi. |
1945 | "Vanha Aranda" luovutetaan Neuvostoliitolle. |
1947 | Risto Jurva nimitetään johtajaksi. |
1953 | Uuden Arandan vesillelasku. |
1954 | Ensimmäinen meriretkikunta Arandalla. |
1955 | Ilmo hela nimitetään johtajaksi. Biologiset merentutkimukset aloitetaan. |
1957 | Itämerentutkijoiden 1. kokous Helsingissä. Aranda osallistuu Kansainvälisen geofysiikan vuoden tutkimuksiin Huippuvuorilla. |
1961 | Itämeren pohjaeläintutkimukset aloitetaan. |
1971 | Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) kokous Suomessa. |
1972 | Uusi laki ja asetus Merentutkimuslaitoksesta. |
1974 | Itämeren suojelusopimus ns. Helsingin sopimus allekirjoitetaan. |
1975 | Aarno Voipio nimitetään ylijohtajaksi. |
1976 | Aranda korjataan ja muutetaan merentutkimusalukseksi. |
1978 | Itämeren kansainvälinen, yhteisin menetelmin suoritettava tilan seuranta aloitetaan. |
1989 | Uusi, vartavasten merentutkimusalukseksi rakennettu uusi alus kastetaan Arandaksi. |
1989-1990 | Aranda FINNARP-tutkimuksissa Etelämantereen vesillä. |
1990 | Pentti Mälkki nimitetään ylijohtajaksi. |
1990 | Automaattinen leväseuranta aloitetaan reittilaivoilla. |
1993 | Merentutkimuslaitos toiminut 75 vuotta. |
1995-1996 | Arandan toinen Etelämannermatka. |
1998 | Aranda EXPO-näyttelyssä Lissabonissa. |
1998 | Suomalaisen merentutkimuksen 100-vuotista taipaletta juhlistettiin julkaisemalla Aranda-postimerkki. |
| 2002 | Itämeriportaali-sivusto julkaistaan. |
| 2005 | Eeva-Liisa Poutanen nimitetään ylijohtajaksi. |
| 2005 | Merentutkimuslaitos muuttaa Kumpulaan Dynamicum-toimitaloon. |
| 2008 | Merentutkimuslaitos juhlii 90-vuotista taivaltaan. |
| 2008 | Merentutkimuslaitos lopetetaan ja sen toiminnot siirretään Suomen ympäristökeskukseen ja Ilmatieteen laitokseen. |
| 2009 | Suomen ympäristökeskukseen perustetaan Merikeskus. |
| 2009 | Ilmatieteen laitokseen perustetaan merentutkimusohjelma. |
Ensimmäinen suomalainen merentutkimusretki järjestettiin yli sata vuotta sitten, kesällä 1898. Retki aloitettiin Helsingistä 30.8. tullilaitoksen Suomi-aluksella professori Theodor Homenin johdolla.Tulli- ja luotsilaitoksen aluksilla tehtiin vuosiadan vaihteessa yhteensä 51 meriretkeä, joilla määritettiin veden lämpötilaa ja suolaisuutta, veden sisältämiä kaasumääriä sekä selvitettiin eläin- ja kasviplanktonin lajikoostumusta.
Merentutkimuslaitoksen tutkimusaluksena käytettiin aluksi, vuoteen 1939 saakka, s/s Nautilusta. Se oli rakennettu vuosisadan alussa kalastustutkimuksia varten Suomen Tiedeseuran tarpeisiin. Kesällä 1939 Merentutkimuslaitoksen tutkijat saivat käyttöönsä ensimmäisen Arandaksi nimetyn tutkimusaluksen. Se oli aiemmin toiminut kelirikkoaluksena. Ennen toisen maailmasodan syttymistä sillä ehdittiin kuitenkin tehdä vain yksi tutkimusmatka. Myöhemmin Suomen valtio joutui luovuttamaan aluksen sotakorvauksena Neuvostoliitolle.
Sotavuosien jälkeen jouduttiin odottamaan uutta merentutkimusalusta aina vuoteen 1953, jolloin suomalainen, Arandaksi nimetty, tutkimusalus valmistui. Se toimi edeltäjänsä tapaan talvisin kelirikkoaluksena saaristossa, mutta kesäisin sillä tehtiin tutkimusmatkoja Itämeren lisäksi Huippuvuorten vesille asti. Tämä Aranda palveli merentutkimusta uskollisesti kolme vuosikymmentä, kunnes 1980 -luvun lopulla sen todettiin käyneen auttamatta vanhanaikaiseksi nykyaikaisen merentutkimuksen tarpeisiin nähden.
Suomalaisten merentutkijoiden toive toteutui, kun ensimmäinen, yksinomaan merentutkimukseen suunniteltu alus valmistui v.1989. Alus sai nimekseen jälleen Aranda kahden edeltäjänsä mukaan, ja se oli ensimmäinen Merentutkimuslaitoksen omistama tutkimusalus. Nautilus ja aikaisemmat Arandat olivat olleet vuokralla valtion muilta laitoksilta ja instansseilta. Nykyinen Aranda suuntasi heti valmistuttuaan kulkunsa kohti etelää ja Etelämantereen vesiä. Suomalaisten johtama tutkimusmatka oli osa Suomen Antarktis-ohjelmaa, nimeltään Finnarp (Finnish Antarctic Programme). Uusi Aranda on monipuolisesti ja nykyaikaisesti varustettu ja soveltuu ympärivuotiseen käyttöön kaikilla maailman merillä.
Leena Parkkonen ja Riku Lumiaro
Lähteet:
Lisitzin, E.1978: Merentutkimuslaitos 1919-1968. – Meri no. 5. - 55p.
Mälkki, P.1994: Merentutkimuslaitos 75 vuotta. – Merentutkimuslaitos, vuosikertomus 1993:2-5.
Vainio, J. 1999: Suomalaisten merentutkimusretkien sata vuotta. – Merentutkimuslaitos, vuosikertomus 1998: 10-13.
