Mene sisältöön

Toimintopainikkeet

Sisällysluettelo

Murupolku

Valikko

Vedenkorkeuden vaihtelu

Vedenkorkeusvaihteluun vaikuttavia tekijöitä

Tärkeimmät Itämeren vedenkorkeuteen vaikuttavat tekijät ovat ilmanpaine, tuuli, virtaus Tanskan salmien läpi sekä talvella merijään kattavuus ja sen tuomat vaikutukset. Vuoroveden vaikutus on Suomen rannikolla vain muutamia senttimetrejä.

Tuuli vaikuttaa vedenkorkeuteen kasaamalla vettä tiettyihin osiin Itämerta. Tämä kasaantumisvaikutus on erityisen selvää lahtien pohjukoissa - tästä johtuu se, että suurimmat ääriarvot saavutetaan näillä alueilla. Tuulen vaikutus voi olla hyvin paikallista.

Korkea ilmanpaine painaa vedenpintaa alaspäin. Yhden millibaarin paine-ero vastaa suunnilleen yhtä senttimetriä vedenkorkeudessa. Normaali ilmanpaineen vaihtelu voi siis aiheuttaa useiden kymmenien senttimetrien vedenkorkeusvaihtelun.

Veden virtaus sisään ja ulos Tanskan salmista vaikuttaa Itämeren kokonaisvesimäärään ja tätä kautta vedenkorkeuteen kaikilla mittauspaikoilla. Salmien virtaus aiheutuu vedenpinnan korkeuserosta Itämeren ja Pohjanmeren välillä sekä tuuliolosuhteista salmien alueella.
 

Kuva vedenkorkeuden vaihtelusta pienvenesatamasta
Kuva Riku Lumiaro
 

Yhtenäinen jääpeite vaikuttaa vedenkorkeuden lyhytaikaisvaihteluihin estämällä tuulen vaikutuksen veden pintaan. Kun tuuli ei pääse kasaamaan vettä rannikkoa vasten, korkeimpia ääriarvotilanteita ei synny yhtä helposti kuin avovesitilanteessa.

Vedenkorkeuksien käyttäytymisessä on havaittavissa vuodenaikojen aiheuttama jaksollisuus - tämän taustalla on lähinnä tuulen käyttäytymisen ja ilmanpaineen vuotuinen kierto. Keskimääräinen vedenkorkeus vaihtelee siten, että se on korkeimmillaan joulukuussa ja matalimmillaan huhti-toukokuussa. Myöskin vedenkorkeuden hajonta vaihtelee vuodenajoittain. Hajonta on voimakkaimmillaan talvella, marras-tammikuussa, ja heikoimmillaan kesällä touko-heinäkuussa. Yksittäiset vuodet voivat kuitenkin poiketa suuresti toisistaan, eikä tällaista keskimääräistä vuodenaikaiskiertoa ole nähtävissä joka vuosi.

 

Vedenkorkeuden ääriarvoja Suomen rannikolla

AsemaMaksimiMinimiHavaintoja
vuodesta
Kemi+201 cm (22.9.1982)-125 cm (21.11.1923)1922
Oulu+183 cm (14.1.1984)-131 cm (14.1.1929)1922
Raahe+162 cm (14.1.1984)-129 cm (4.10.1936)1922
Pietarsaari+139 cm (14.1.1984)-113 cm (4.10.1936)1922
Vaasa+144 cm (14.1.1984)-100 cm (14.1.1929)1922
Kaskinen+148 cm (14.1.1984)-91 cm (31.1.1998)1926
Mäntyluoto+132 cm (14.1.1984)-80 cm (10.4.1934)1925
Rauma+123 cm (16.1.2007)-77 cm (10.4.1934)1933
Turku+130 cm (9.1.2005)-74 cm (10.4.1934)1922
Föglö+102 cm (14.1.2007)-71 cm (10.4.1934)1923
Hanko+132 cm (9.1.2005)-79 cm (28.1.2010)1887
Helsinki+151 cm (9.1.2005)-93 cm (28.1.2010)1904
Hamina+197 cm (9.1.2005)-115 cm (28.1.2010)1928

Taulukossa ilmoitetut vedenkorkeusarvot on annettu teoreettisen keskiveden suhteen.

 

Tekijä
Hanna Boman
Muut tekijät
Riku Lumiaro
Organisaatio
Ilmatieteen laitos
14.3.2008, http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/yleiskuvaus/veden_liikkeet/vedenkorkeus/fi_FI/vedenkorkeusvaihtelu/

Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus Ilmatieteenlaitos

Sivun alkuun