Itämeren suurimmilla altailla aallokko voi kohota niin korkeaksi, että se on otettava merenkulussa huomioon. Itämeren suurimmat yksittäiset aallot ovat olleet jopa 14 metrisiä. Tällaiset aallot eivät synny helposti, vaan niiden syntyyn tarvitaan lähes vuorokauden ajan samasta suunnasta puhaltava myrskytuuli.
Aallokon aiheuttaa siis tuuli. Puhaltavan tuulen nopeus, tuulen kestoaika ja pyyhkäisymatka määräävät aallokon koon. Puhaltavan tuulen nopeus ja tuulen kestoaika määräytyvät pitkälti Itämeren alueen ilmaston mukaan, jossa muutamassa päivässä ohikiitävät matalapaineet säätelevät tuulikenttiä.
Pyyhkäisymatkalla tarkoitetaan matkaa, jolla tuuli pääsee vaikuttamaan yhtäjaksoisesti veden pintaan. Mitä pidempi tämä matka on, sitä suuremmaksi aallokko voi kasvaa. Itämerellä pyyhkäisymatka on sisävesiin verrattuna yleensä suuri, mutta valtameriin verrattuna pieni.
Suomenlahdella lännen, lounaan tai idän puoleinen tuuli aiheuttaa suurimman aallokon, kun taas Pohjanlahdella etelän tai pohjoisen puoleinen tuuli nostaa korkeimmat aallot. Aallokon tulosuunta ei aina ole kuitenkaan sama kuin tuulen suunta. Itämeren pitkänomaiset altaat ohjaavat aallokkoa altaan suuntaiseksi. Esimerkiksi Suomenlahdella aallokon ja tuulen suuntien välillä voi olla jopa 45 asteen ero (tuulen tullessa lounaasta aallokko tulee lännestä).
Avomerellä mainingit ovat huomaamattomia. Aivan kuten normaalit aallot, matalaan veteen saavuttuaan ne jyrkkenevät ja kasvavat ja murtuvat tyrskyinä rannoille. Valtamerellä mainingit voivat kulkea jopa tuhansia kilometrejä vaimentumatta. Itämerellä pitkä maininki on tietenkin harvinainen, koska siellä aallonpituus ei pääse kasvamaan yhtä pitkäksi kuin valtamerillä.
.jpg "Ympäristöministeriö"){kind=logo}
