Itämeriportaali

Kuva. Jouni Vainio.

Suomen vesistöjen jäätyminen kasvattaa hyvinä pakkastalvina talviliikunta-aluetta kymmenillä tuhansilla neliökilometreillä. Jää helpottaa liikkumista ja lyhentää kulkutietä monissa osissa maata. Turvallisen jäällä liikkumisen edellytys on, että tuntee jään ja jäällä kulkemiseen liittyvät riskit sekä varustautuu oikein. Tällä sivustolla on ohjeita ja vinkkejä siitä, miten voit välttää vaaratilanteet jäällä liikuttaessa. Mm. kaulassa roikkuvat jäänaskalit ovat jokaisen jäällä liikkujan minimivarustus. Ilman jäänaskaleita tai muuta terävää apuvälinettä itsensä vetäminen takaisin avannosta liukkaalle jäälle on äärimmäisen vaikeaa.

Hypotermia uhkaa

SYYSJÄÄ

Vedet jäätyvät, kun pintaveden lämpötilan laskee alle nollan. Meriveden suola alentaa hiukan jäätymis lämpötilaa, mutta Suomen merialueilla vaikutus on enimmillään noin puoli astetta. Ensimmäisinä jäätyvät rantavedet ja lahdenpoukamat. Viimeisenä jäätyvät ulapat ja virtaavat vedet.

Alussa jäätä muodostuu epätasaisesti, mutta veden edelleen kylmetessä jää paksunee tyynellä säällä 2,5 millimetriä vuorokaudessa pakkasastetta kohden. Kun ilman keskilämpötila on esimerkiksi -10 astetta, voi vuorokaudessa syntyä 2,5 sentin vahvuinen jää.

Lumi hidastaa jään paksuuskasvua. Runsas lumi voi painaa jään vedenpinnan alapuolelle. Tällöin halkeamista jään päälle nouseva vesi ja lumi muodostavat sohjoa, joka jäätyy kohvaksi. Huokoisen ja hauraan kohvajään kantavuus on vain noin puolet teräsjään kantokyvystä.

Lämpötilavaihtelu jään alapinnan ja yläpinnan välillä kutistaa jäätä ja repii siihen railoja. Niihin noussut ja jäätynyt vesi estää sään lämmetessä jäätelien yhteenpainumisen. Näin syntyvä paine työntää jäätä rannoille ja nostattaa ulapoille jääharjanteita.

JÄÄN KANTAVUUS

Jään kantokyky pitää aina mitata teräsjään mukaan. Koska jään vahvuus voi esimerkiksi virtauksista ja pohjan laadusta johtuen vaihdella paljon lyhyelläkin matkalla, on varmistettava että jää on tarpeeksi vahvaa koko sillä alueella, missä aiotaan liikkua.

Yksinään kulkevan ihmisen alla on oltava vähintään viisi senttimetriä teräsjäätä. Moottorikelkalla ajettaessa teräsjäätä on oltava koko ajoreitin pituudella vähintään 15 senttimetriä. Autoilla on turvallista ajaa ainoastaan merkityillä jääteillä.

Keskimääräinen teräsjään kantokyky. Vasemmassa reunassa jään kantokyky kilogrammoina ja oikeassa reunassa vastaava teräsjään paksuus senttimetreinä. Käyrät kuvaavat eri merialueita keskimääräisenä talvena. Kaavio Jouni Vainio.

Keskimääräinen teräsjään kantokyky. Vasemmassa reunassa jään kantokyky kilogrammoina ja oikeassa reunassa vastaava teräsjään paksuus senttimetreinä. Käyrät kuvaavat eri merialueita keskimääräisenä talvena. Kaavio Jouni Vainio.

Tuulella syntynyt jää on hauraampaa kuin tyynellä säällä syntynyt jää. Merijää on hauraampaa kuin makean veden jää, koska meriveden jäätyessä jäähän jäävä suola heikentää jäätä.

Halkeamat heikentävät jään kantavuutta, vaikka ne eivät ulottuisikaan jään läpi. Halkeaman reunalla kantavuus on vain noin 40 prosenttia ehjän jään kantavuudesta. Halkeamien risteyksessä kantavuus on enää 25 prosenttia.

Kilpailujen ja muiden jäällä pidettävien tilaisuuksien järjestäjien on otettava huomioon, että jää on katsojajoukon alla tarpeeksi vahva. Jo kaksi katsojaa neliömetrillä edellyttää, että jää on ainakin 50 senttimetrin vahvuista.

KEVÄTJÄÄ

Kevään lämmössä jäähän muodostuu pystysuoria onkaloita, jotka tekevät jäästä erittäin arvaamattoman. Varmoja kantavuuslukuja ei sen vuoksi voida antaa. Keväällä jää voi pettää kulkijan alla jopa 30 senttimetrin vahvuisena. Ja vielä aamulla kulkijan kestänyt jää voi jo puolen päivän aikaan olla hengenvaarallisen heikkoa.

MOOTTORIKELKALLA JÄÄLLÄ

Moottorikelkalla ja muulla liikkuvalla ajoneuvolla jäällä ajettaessa kantavuuteen vaikuttaa jään vahvuuden ohella jään alla syntyvä veden aaltoliike. Jään kantavuus on heikoimmillaan, kun ajoneuvon nopeus on aaltoliikkeen etenemisnopeuden suuruinen. Turvallisuutensa vuoksi moottorikelkkailijan on tunnettava erittäin hyvin liikkumisalueensa syvyys- ja jääolot.

Joitakin esimerkkejä kriittisistä nopeuksista.

Lähestyttäessä rantaa nopeuden on oltava alle 20 kilometriä tunnissa ja itse rantaviiva on ylitettävä ryömimisvauhdilla. Vauhtia on myös hiljennettävä, kun kohdataan toinen moottorikelkka. Paikoissa, joissa jää on voinut jäädä roikkumaan rannan ja kivien varaan, on ajettava hitaasti. Jäälle on ajettava aina mahdollisimman hitaasti. Peräkkäin ajavista jälkimmäisellä on veden ja jään aaltoliikkeestä johtuen suurempi vaara painua jään läpi.

Avoveden ylittäminen moottorikelkalla on vaarallista leikkiä.

Laivaväylät ovat todellisia vaarapaikkoja eikä niitä tule ylittää, mikäli niillä liikennöidään säännöllisesti.

VAARANPAIKAT

• Veden virtauksen vuoksi vaarallisia paikkoja ovat joet, järvien kapeikot, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot sekä äkkijyrkästi veteen pudottavien rantapenkereiden vierustat.
• Teollisuuslaitosten ja asutuskeskusten viemäreiden laskualueilla jää on heikkoa lämpimän päästöveden ja virtauksen takia.
• Sillat, laiturit ja jäissä makaavat alukset sitovat lämpöä ja synnyttävät virtauksia, jotka heikentävät jään niiden alla ja lähituntumassa.
• Vesistöjen syvänteiden kohdalla jää voi olla ympäröivää jäätä heikompaa, koska niissä oleva suurempi vesimäärä jäähtyy hitaammin.
• Kaislat tekevät jäästä seulan ja samalla hauraan.
• Laivaväylät ja kalastajien avannot ovat vaaranpaikkoja.
• Halkeaman kohdalla jään kantavuus heikkenee. Niiden ja muiden rikkoutumien kohdalle kinostuvan lumen alla jää ohenee ja voi joskus jopa sulaa kokonaan.
  

OIKEAT VARUSTEET JÄÄLLE

Kaulassa roikkuvat jäänaskalit ovat jokaisen jäällä liikkujan minimivarustus. Ilman jäänaskaleita tai muuta terävää apuvälinettä itsensä vetäminen takaisin liukkaalle jäälle on äärimmäisen vaikeaa.

Jäänaskalit voi valmistaa helposti itse kahdesta kämmenen sisään sopivasta 12-14 senttimetrin pituisesta puupalikasta, joihin ruuvataan tai isketään 4-5 senttimetriä pitkät, noin neljän millimetrin vahvuiset, kärjestä teroitetut piikit. Naskalit kiinnitetään toisiinsa narulla, josta ne voidaan ripustaa jäällä kulkemisen ajaksi kaulaan roikkumaan.

Valmiita jäänaskaleita voi ostaa retkeilykaupoista ja huoltoasemilta.

Jäällä kulkijan turvallisuusvarustukseen kuuluu metallipäinen, tukeva keppi, jolla voi kokeilla jään laatua sekä auttaa hädän tullen itseään ja toisia.

Vähintään 20 metriä pitkä ja 5 millimetriä paksu heittoliina kannattaa pitää vakiovarusteena repun sivutaskussa, josta se on helppo tarvittaessa nopeasti heittää auttajalle tai autettavalle. Köyden toinen pää kiinnitetään valmiiksi repun yläosaan.

Kelluntatakki tai pelastusliivit eivät ole jäällä hätävarjelun liioittelua. Ne suojaavat viimalta ja helpottavat onnettomuuden sattuessa pelastautumista.

Kylmettyneen auttamiseksi ja omaksikin lämmikkeeksi kannattaa jäälle ottaa mukaan kevyt hypotermia-pussukka, joka päälle puettuna estää ruumiinlämmön haihtumisen.

Paljon jäällä liikkuvien paras turvavarustus on veneilijän pelastautumispuku. Se suojaa tuulelta ja sateelta, ja vedessä se pitää kuivana ja pinnalla. Puku estää tehokkaasti ruumiinlämmön alenemista. Moottorikelkkailijalla on oltava lisäksi ajokypärä.

Pillillä voi hälyttää apua. Sen ääni kuuluu huutoa kauemmaksi ja sitä jaksaa käyttää vielä silloinkin, kun voimat eivät riitä huutamiseen.

Jos huomaa vahingossa hiihtäneensä epäilyttävälle jäälle, on siteet avattava, jotta sukset voi tarpeen tullen heti irrottaa jaloistaan.

Helsingin edustalla ulkoilijoita aivan kiintojään reunalla, johon on muodostunut ohut teräsjääkenttä. Kuvat Riku Lumiaro.

JOS JÄÄ PETTÄÄ, TOIMI NÄIN

• Säilytä mielesi rauhallisena.
• Huuda heti apua.
• Käänny siihen suuntaan, josta olit tulossa. Jos kuljit hiihtäen, irrota sukset.
• Riko jäätä edeltäsi niin pitkälle kuin se särkyy.
• Kohota uintipotkuilla itsesi vaaka-asentoon ja ponnista itsesi jään päälle.
• Kieri, ryömi ja konttaa kunnes varmasti olet kestävällä jäällä.
• Hakeudu nopeasti lämpimään.
  

JOS ET PÄÄSE YLÖS AVANNOSTA, TOIMI NÄIN

• Pidä kiinni jään reunasta.
• Pysyttele lämpöhukan pienentämiseksi mahdollisimman liikkumattomana paikallasi.
• Huuda apua tai puhalla pilliin.
• Pidä yllä elämänhaluasi. Taistelumieliala lisää selviytymismahdollisuuksiasi.
  

JOS JOKU TOINEN TARVITSEE APUASI, TOIMI NÄIN

• Toimi ripeästi, mutta siten ettet itse joudu uhriksi.
• Etsi mukaasi sopiva apuväline kättä pidemmäksi. Sellaiseksi sopii köysi, riuku, oksa, airo tai oma takki.
• Lähesty pelastettavaa vahvan jään suunnasta, konttaa ja ryömi viimeiset metrit. Auttaessasi levitä painon tasaamiseksi jalkasi.
• Jos auttajia on useampia, voitte muodostaa pelastusketjun.
• Liikutelkaa kylmettynyttä erittäin varovaisesti. Hieronta, alkoholi ja nopea lämmittäminen voivat aiheuttaa vaarallisen jälkijäähtymisen.
• Suojatkaa vedestä autettu lisäjäähtymiseltä ja toimittakaa terveyskeskukseen.
• Jos uhri on tajuton, varmistakaa hapensaanti, suojatkaa lisäjäähtymiseltä ja toimittakaa nopeasti sairaalaan. Syvästi alilämpöisen painantaelvytys voi aiheuttaa hengenvaarallisen sydämen kammiovärinän.
  

Sivu pohjautuu pääosin Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto ry:n materiaaliin. Lisätietoja osoitteesta Kirvesmiehenkatu 4 A 6, 00810 Helsinki tai puhelimitse (09) 343 6560, faksilla (09) 323 7553.