Mene sisältöön

Toimintopainikkeet

Sisällysluettelo

Murupolku

Itämeriportaalin sisällöt uusissa osoitteissa 1.1.2015 > syke.fi, ilmatieteenlaitos.fi, ym.fi, ymparisto.fi/meri, meriwiki.fi

Valikko

PCB ja DDT Itämeren silakassa

Hannu Haahti, Marja-Liisa Pikkarainen / MTL

Kuva silakoista.
Kuva Ilmari hakala.

Silakoiden haitta-aineiden pitoisuuksia on tutkittu Merentutkimuslaitoksella vuodesta 1979 lähtien Itämeren Suojelusopimuksen mukaisesti. Tutkimuksia tehdään kaksivuotiaiden kutemattomien naarassilakoiden lihaksesta ja maksoista.

Silakoista tutkitaan niihin kertyviä myrkyllisiä orgaanisia yhdisteitä (PCB- ja DDT-yhdisteet) sekä raskametalleja (elohopea, kadmium, lyijy, sinkki ja kupari).

Silakan lihaksen PCB- ja DDT-pitoisuudet ovat 1980- luvun alun voimakkaan pienenemisen jälkeen (k.o. aineiden käyttökiellot) pysytelleet 1990-luvulla tasolla, joka on noin kolmannes vuoden 1980 tasosta. Suurimpana syynä pitoisuuksien vakiintumiseen on kaukokulkeuma ilmakehässä, mutta hienoista laskua on kuitenkin edelleen havaittavissa. Tutkituissa vanhemmissa silakoissa PCB- ja DDT-pitoisuudet ovat keskimäärin kaksi- tai kolminkertaisia ja 10 vuotiaissa jopa viisinkertaisia kaksivuotiaiden pitoisuuksiin verrattuna.

PCB ja DDT -pitoisuudet Itämeren silakassa. 

Lisätietoja: Matti Perttilä

15.1.2008, http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/uhat/haitalliset_aineet/fi_FI/pcb_ja_ddt/

Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus Ilmatieteenlaitos

Sivun alkuun