Hannu Haahti, Marja-Liisa Pikkarainen / MTL
Silakoiden haitta-aineiden pitoisuuksia on tutkittu Merentutkimuslaitoksella vuodesta 1979 lähtien Itämeren Suojelusopimuksen mukaisesti. Tutkimuksia tehdään kaksivuotiaiden kutemattomien naarassilakoiden lihaksesta ja maksoista.
Silakoista tutkitaan niihin kertyviä myrkyllisiä orgaanisia yhdisteitä (PCB- ja DDT-yhdisteet) sekä raskametalleja (elohopea, kadmium, lyijy, sinkki ja kupari).
Silakan lihaksen PCB- ja DDT-pitoisuudet ovat 1980- luvun alun voimakkaan pienenemisen jälkeen (k.o. aineiden käyttökiellot) pysytelleet 1990-luvulla tasolla, joka on noin kolmannes vuoden 1980 tasosta. Suurimpana syynä pitoisuuksien vakiintumiseen on kaukokulkeuma ilmakehässä, mutta hienoista laskua on kuitenkin edelleen havaittavissa. Tutkituissa vanhemmissa silakoissa PCB- ja DDT-pitoisuudet ovat keskimäärin kaksi- tai kolminkertaisia ja 10 vuotiaissa jopa viisinkertaisia kaksivuotiaiden pitoisuuksiin verrattuna.
PCB ja DDT -pitoisuudet Itämeren silakassa.
Lisätietoja: Matti Perttilä
.jpg "Ympäristöministeriö"){kind=logo}
