Mene sisältöön

Toimintopainikkeet

Sisällysluettelo

Murupolku

Valikko

Pohjois-Itämeren kalat

Juha Flinkman / MTL

Kalaston kehitys nykyiseen muotoonsa

Merialueittemme kalaston kehitykseen ovat eniten vaikuttaneet elinympäristön suuret abioottiset muutokset lyhyen kehityskaaren aikana, sekä Itämeren veden murtovesiluonne. Erityisen tärkeitä ovat olleet veden suolaisuuden muutokset ja veden kerrostuneisuus, sekä virtausolosuhteet.

Kalasto koostuu alkuperältään erilaisista lajeista:

1) arktiset lajit,
2) boreaaliset merilajit,
3) vaelluslajit (anadromous-catadromous)
4) sekä makean veden lajit.

Kaloja jäällä, Kuva Riku Lumiaro
Suomenlahden kalastoa

Merilajeista Itämereen sopeutuneet ovat pääasiassa euryhaliineja lajeja eli lajeja, jotka ovat alkuperäisessä mereisessä elinympäristössään sopeutuneet suolaisuuden muutoksiin (estuaariot). Pääosa merilajeista tullut lounaasta, Atlantilta ja Pohjanmereltä, joitain lajeja ehkä Vienanmeren yhteyden kautta arktiselta valtamereltä.

Merilajeja elää Pohjanmeressä 120, Kielin lahdella 69, Itämeren altaalla 41, Ahvenanmerellä, Suomenlahdella ja Pohjanlahdella 20, ja Perämerellä 6.

Itämeren kalalajeille tyypillisiä sopeutumia:

  • Merilajeilla Itämeren muodot ovat pienempikokoisia ja hidaskasvuisempia. Koko pienenenee ja kasvu hidastuu itään ja pohjoiseen mentäessä. Syynä tähän suolaisuuden vähenemisen aiheuttama ylimääräinen metabolinen rasite, sekä kylmempi ilmasto.
  • Merilajeilla on suurempi fekunditeetti, ja lajeilla, jolla on kelluvat mätimunat, on Itämeressä suurempi munakoko, jotta munat kelluisivat alhaisemmassa suolapitoisuudessa.
  • Makeanveden lajit taas saavuttavat usein suuremman koon Itämeressä, johtuen ekosysteemin suuremmasta tuotannosta, eli ravinnon paremmasta saatavuudesta ja laadusta.

Itämeren kalalajiston levinneisyyden muotoutuminen nykyisenlaiseksi johtuu pääasiassa abioottisista eli elottomista tekijöistä. Mm. veden kerrostuneisuudesta johtuen meren pohjat ovat monin paikon hapettomia, jolloin myös pohjaeläimiä syövät kalat puuttuvat.

Merikalat

Silakka ja kilohaili

Planktivorisia atlanttisia sillikaloja. Eivät varsinaisesti ole eri lajeja kuin Atlantilla ja Pohjanmeressä esiintyvät lajit. Silakka (Clupea harengus v. membras L.) on sillin (Clupea harengus harengus L.) muoto ja kilohaili (Sprattus sprattus) on sama laji kuin valtamerellä. Itämeressä pohjoiseen ja itään mentäessä muodot eroavat Atlanttisista kantamuodoistaan yhä enemmän.

Silakalla on vuosittainen vaellus syönnösalueiden ja kutualueiden välillä. Silakka kutee rannikoilla matalaan veteen, puhutaan "homing effect"-käsitteestä, eli se tulee kudulle samalle alueelle, jossa on syntynyt. Aiemmin laji jaettiin syys-ja kevätkutuisiin silakoihin, mutta nykyään tämä jako on asetettu kyseenalaiseksi. Kilohaili pysyttelee ulappa-alueilla ympärivuotisesti, sillä sen kutu on pelaginen.

Turska

Turska on todellinen pohjakala (demersal fish), joka syö pohjaeläimiä, kaloja, ja harjoittaa kannibaliaa koosta riippuen. Lajia kutsutaan myös "meren pölyimuriksi".

Itämeressä esiintyy Atlanttista turskaa (Gadus morhua morhua) sekä Itämeren turskaa, nk. Bornholmin turskaa (Gadus morhua callaris), joiden välillä on jopa morfologisia eroja.

Itämeren turska migroi eli leviää harvoin länteen, mutta suolapulssien aikana Atlanttista turskaa tavataan pitkällä Itämerellä eli se kulkeutuu pohjoisemmaksi suolaisen veden mukana.

Turska kutee ns. pelagisesti, sillä sen mäti kelluu vain, jos suolapitoisuus 10-12‰. Tästä johtuen kutu onnistuu vain eteläisellä Itämerellä. Kudun onnistumisen edellytyksenä on myös, että veden happipitoisuus on yli 2ml/l. Tästä syystä turskan kutu ei pitkien stagnaatiovaiheiden (kerrostuneisuusvaihe) aikana onnistu ja kannat romahtavat (tilanne tällä hetkellä).

Kampela, kuva Riku Lumiaro
Kampela

Kampela ja piikkikampela

Kampelat esiintyvät suuressa osassa varsinaista Itämerta, poislukien hapettomat syvännealueet. Etelä-Itämerellä kampelakannat migroivat, pohjoisosissa vähemmän. Piikkikampela migroi vain vähän.

Kampela (Platichthys flesus) syö pohjaeläimiä, nuorena äyriäisiä, vanhempana simpukoita (Mya, Cardium, Mytilus). Piikkikampela (Psetta maxima) syö pohjakaloja, kuten tuulenkaloja ja tokkoja, jonkin verran myös äyriäisiä ja simpukoita.

Muita merikalalajeja

tuulenkalat (Ammodytes, Hyperoplus)
simput: isosomppu (Myoxocephalus scorpius)
piikkisimppu (Taurulus bubalis)
härkäsimppu (Myoxocephalus quadricornis)
kivinilkka (Zoarces viviparus)
teisti (Pholis gunellus)
elaska (Lumpenus lampretaeformis)
tokkoja:hietatokko (Gobius minutus)
mustatokko (Gobius niger)
seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens)
rasvakala (Cyclopterus lumpus)
Imukala (Liparis liparis)

Vaelluskalat

Voidaan jakaa kahteen kutukäyttäytymiseltään päinvastaiseen ryhmään:

Anadromiset kalat (anadromous fish) muuttavat merestä makeaan veteen kutemaan. Itämeressä pääasiassa lohikaloja:
lohi (Salmo salar L.) kutee syksyllä, poikasten aika joessa vaihtelee olosuhteista riippuen. Muuttaa mereen, jossa kasvaa ja palaa samaan jokeen kudulle.

meritaimen (Salmo trutta L.), elintavat kuten lohella.

Näiden lisäksi harjus, siika, vimpa ja nahkiainen

Katadromiset kalat (catadromous fish) muuttavat makeasta vedestä mereen kudulle. Itämeressä ankerias (Anguilla anguilla L.)

Kuore, kuva Riku Lumiaro
Kuore

Makean veden lajit

35 makean veden lajia tavataan Itämeressä. Näistä 5 lajia muualta tuotettuja.

Salmonidae:
- muikku (Coregonus albula)
- siika (Coregonus lavaretus)
- vaellussiika (C. lavaretus)
- meressä kuteva siika (C. nasus)
- nieriä (Salvelinus alpinus)

Thymallidae:
-harjus (Thymallus thymallus)

Esocidae:
- hauki (Esox lucius)

Osmeridae:
- kuore (Osmerus eperlanus)

Cyprinidae:
- lahna (Abramis brama)
- sulkava (Abramis ballerus)
- salakka (Alburnus alburnus)
- toutain (Aspius aspius)
- pasuri (Blicca bjoerkna)
- ruutana (Carassius carassius)
- törö (Gobio gobio)
- säyne (Leuciscus idus)
- turpa (Leuciscus cephalus)
- miekkasärki (Pelectrus cultratus)
- mutu (Phoxinus phoxinus)
- särki (Rutilus rutilus)
- sorva (Scardinius erythrophtalamus)
- suutari (Tinca tinca)

Cobitidae:
- rantaneula (Cobitis taenia)
- kivennuoliainen (Noemacheilus barbatulus)

Siluridae:
- monni (Silurus glanis)

Gadidae:
- made (Lota lota)

Gasterosteidae:
- kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus)
- kymmenpiikki (Pungitius pungitius)

Percidae:
- ahven (Perca fluviatilis)
- kiiski (Gymnocephalus cernua)
- kuha (Stizostedion lucioperca)

Cottidae:
- kivisimppu (Coppus gobio)
- kirjoeväsimppu (Cottus poecilopus)



 

10.4.2002, http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/elama/elioryhmat/elaimet/kalat/fi_FI/kalat_1/

Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus Ilmatieteenlaitos

Sivun alkuun