Itämeriportaali

Itämeren kaikkien rantavaltioiden toiminta vaikuttaa mereen. Siten yhteistyö on avainasemassa meren suojelussa ja ongelmien ratkaisussa. Yhteistyötä tehdään eri tasoilla. Sopimuksilla säädellään kansallista toimintaa ja asetetaan tavoitteita, hankkeilla ratkotaan käytännön ogelmia niiden alkulähteillä.

Helsingin sopimus: tavoitteena meren tervehdyttäminen

Vuonna 1980 solmittiin Itämeren suojelun yleissopimus eli ns. Helsingin sopimus ja samalla muodostettiin Itämeren suojelukomissio HELCOM. Siinä toimivat rantavaltiot yhdessä Euroopan unionin kanssa.

Itämeren suojelukomission laatiman Itämeren suojelun toimintaohjelman tavoitteena on tervehdyttää Itämeri ja palauttaa sen hyvä tila vuoteen 2021 mennessä. Ohjelma kattaa Itämeren keskeisimmät kysymykset eli rehevöitymisen, haitalliset aineet ja meren kemiallisen saastumisen, merenkulusta aiheutuvat uhat sekä meriluonnon monimuotoisuuden ja luonnonsuojelun.

Esimerkkinä sopimuksen sisällöstä ovat kullekin rantavaltiolle sovitut typpi- ja fosforipäästöjen enimmäismäärät, joilla pyritään hillitsemään rehevöitymistä. Suomi on sitoutunut vähentämään Saaristomeren ravinnekuormitusta enemmän kuin sopimus edellyttää.

Pohjoismainen yhteistyö

Suomi on tehnyt pitkään myös pohjoismaista yhteistyötä Itämeren hyväksi sekä Pohjoismaiden ministerineuvostossa että EU:n pohjoisen ulottuvuuden ohjelmassa. Suomi on osallisena Itämeren maiden neuvostossa (CBSS), joka on hyväksynyt Itämerelle oman kestävän kehityksen ohjelman Baltic 21:n.

EU:n Itämeri-strategia: puhdas meri, menestyvä alue

EU toimii merien suojelemiseksi yleisellä tasolla. EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää suojelutoimia ja kuormituksen vähentämistä Itämeren valuma-alueilla ja EU:n merensuojelustrategiassa pyritään saavuttamaan koko merialueen hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. EU on 2009 saanut valmiiksi myös erityisen Itämeri-strategian, jonka tavoitteena on puhdas Itämeri ja taloudellisesti vahva ja menestyvä Itämeren alue. 

Suomi on sitoutunut myös useiden kansainvälisten sopimusten kautta edistämään luonnon monimuotoisuuden säilymistä Itämerellä, vähentämään haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsyä mereen sekä tekemään eri hankkeiden ympäristövaikutusten arviointeja. Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) edistetään meriliikenteen ympäristönsuojelua myös Itämerellä.

Lähialueyhteistyö hoitaa jätevesiä ja liikenneriskejä

Suomi tukee useita Luoteis-Venäjän ympäristöhankkeita, joilla vähennetään lähialueiden päästöjä Itämereen ja Suomen alueelle.

Yhteistyön painopisteitä ovat Pietarin jätevedenpuhdistus, Leningradin alueen yhdyskuntien ja maatalouden kuormituksen vähentäminen, öljykuljetusten riskien vähentäminen ja öljyntorjunta, vaarallisten aineiden hallinta sekä luonnonsuojelu. Myös yhteistyötä ilmastomuutoksen hillitsemiseksi kehitetään.

Hankkeissa sovelletaan suomalaista ympäristöteknologiaa ja -osaamista, edistetään koulutusta ja päästöjen valvontaa sekä kehitetään ympäristölainsäädäntöä.

Kansallinen suojelu koskee etenkin rannikkovesiä

Suomen kansallisilla suojelutoimilla parannetaan etenkin rannikkovesien tilaa. Vuonna 2002 laaditulla Suomen Itämeren suojeluohjelmalla pyritään vähentämään meren rehevöitymistä sekä parantamaan Itämeren luonnon ja vesialueiden tilaa. Tavoitteena on pienentää öljy- ja kemikaalikuljetusten sekä vaarallisten aineiden aiheuttamia riskejä sekä säilyttää meri- ja rannikkoluonnon monimuotoisuutta.

Suojeluohjelma saa tukea hallituksen vuonna 2006 hyväksymistä Vesiensuojelun suuntaviivoista, jotka ulottuvat vuoteen 2015. Alueellisissa vesienhoitosuunnitelmissa kiinnitetään erityistä huomiota Itämeren valuma-alueiden ravinnepäästöihin.

Ympäristöhallinnon sivuilla on tietoa muista Suomea koskevista suojelusopimuksista:

• Vesiensuojelun kansainväliset sopimukset ja yhteistyö
• EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi
• Kansallinen vesien- ja merensuojelun lainsäädäntö
• Keskeiset kansainväliset ympäristösopimukset
• Ympäristövahinkolainsäädäntö