Pyöriäinen (Phocoena phocoena, L.) on yksi maailman pienimmistä hammasvalaista. Aikuinen pyöriäinen on noin 1,55 metriä pitkä (1,4-2 m) ja se painaa siinä 50 kiloa (45-65 kg). Naaraat ovat yleensä koiraita kookkaampia. Pyöriäinen voi elää jopa 20 vuotta, mutta viime vuosina pyöriäisen keski-ikä on Itämeressä laskenut alle kymmeneen vuoteen. Pyöriäinen elää kylmissä merissä niin itäisellä kuin läntisellä pallonpuoliskolla. Sitä tavataan niillä merialueilla, joiden keskilämpötila on alle 15 C. Pyöriäinen viihtyy rannikoiden tuntumassa ja matalilla merialueilla. Tavallisesti pyöriäinen sukeltaa ruokaillessaan 20 – 60 metrin syvyyteen, mutta se kykenee sukeltamaan noin 200 metrin syvyyteen saakka.
Pyöriäinen tulee sukukypsäksi noin 3-4 vuoden iässä ja se saa poikasen joka vuosi. Itämerellä pyöriäiset parittelevat elokuussa, ja naaras kantaa 10-11 kuukautta. Pyöriäinen syö Itämeressä pääosin silakkaa. Muita ravintokaloja ovat kilohaili, turska, ankerias ja kampela. Pyöriäinen syö kalaa 3-6 kiloa vuorokaudessa.
Pyöriäinen on luoteeltaan arka ja se karttaa veneitä. Tämän vuoksi pyöriäistä on vaikea havainnoida. Se elää joko yksin tai pienissä 2-10 yksilön ryhmissä. Toisinaan pyöriäiset saattavat kuitenkin kerääntyä jopa muutaman sadan yksilön parviksi lähtiessään vaelluksille tai kerääntyessä hyville ruokailualueille. Toisin kuin delfiinit pyöriäiset eivät viihdy muiden hammasvalaiden seurassa.
Maailmassa tavataan ainakin neljä pyöriäisalalajia. Sen pääasiallinen levinneisyysalue on pohjoisella pallonpuoliskolla Atlantin valtameressä ja Tyynellä valtamerellä. Lisäksi Mustallamerellä ja Chilen eteläisessä kärjessä elää eristäytyneet pyöriäiskannat. Pohjois-Atlantilla ja Pohjanmerellä elää arvioilta 350 000 pyöriäistä. Sen sijaan Tanskan salmien sisäpuolella Itämeressä elää noin 600 pyöriäistä Saksan ja Puolan rannikoilla. Ruotsin rannikolla pyöriäisiä tavataan säännöllisesti Gotlannin eteläkärkeen saakka. Itämeren pyöriäiskanta on osaksi geneettisesti eriytynyt Pohjanmeren pyöriäiskannasta, vaikka pyöriäiset vaeltavatkin jossain määrin Tanskansalmien kautta Pohjanmereen ja takaisin Itämereen.
Suomen rannkolla tehdyt pyöriäishavainnot perustuvat pääosin lehdistä kerättyihin tietoihin. Havainnot 1800- luvulta eivät ole kovinkaan kattavia, mutta yhteensä niitä on kertynyt kymmeniä, joista suurin osa on pyydyksiin jääneitä yksilöitä.Eniten havaintoja kirjattiin 1900-1950 välisenä aikana, noin 150, joista eniten oli elävinä havaittuja yksilöitä (77) ja toiseksi eniten oli merkintöjä pyydyksiin jääneistä pyöriäisistä (34). Loput olivat joko tapettuja, rantautuneita tai sellaisia havaintoja joiden luonteesta ei ollut tietoa. 1950-1999 havaintojen määrä romahti ja niitä tehtiin enää 19 kappaletta, joista 12 oli elävinä havaittuja ja 5 pyydyksiin jääneitä yksilöitä.
Syyt pyöriäisten vähenemiseen etenkin Itämerellä ovat moninaiset. Vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa pyöriäisiä metsästettiin niiden kulkiessa muun muassa Tanskan salmissa, jolloin Itämeressä arvioitiin olleen noin 10 000 pyöriäistä. Metsästyksen loppumisen jälkeen kuvaan tulivat muut uhat. Kovat jäätalvet koettelivat 1940-luvulla Itämeren pyöriäistä, jolloin Itämeri jäätyi kokonaan useaan otteeseen. Kovien jäätalvien jälkeen kanta ei kuitenkaan ole alkanut elpyä. Suurimmaksi syyksi on arveltu pyöriäisten sivusaaliiksi joutumista. Kalanpyydyksiin takertumista pidetään nykyään ehkä vakavimpana uhkana pyöriäiskannan elpymiselle. Pyöriäiselle pahimpia verkkotyyppejä ovat ajo- ja pohjaverkot, joihin pyöriäiset jäävät kiinni ja hukkuvat. Muita pyöriäisten vähenemiseen vaikuttavia tekijöitä, ovat ympäristömyrkyt, äänisaasteet merellä, elinympäristöjen tuhoutuminen ja meriliikenteen kasvu. Näitä kaikkia eri tekijöitä tutkitaan parhaillaan. Itämeren pyöriäiskanta on romahtanut viimeisten vuosikymmenien ajan hyvinkin dramaattisesti, ja kanta on tällä hetkellä uhanalainen. Pikaisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta Itämeren pyöriäiskanta saataisiin pelastettua.
Vuonna 2001 aloitetun pyöriäisten havainnointikampanjan tarkoituksena oli kertoa pyöriäisistä ja kannustaa ihmisiä ilmoittamaan havainnoista. Tätä varten ympäristöministeriö teki esitelehtisen, jota jaettiin lukuisille eri tahoille pitkin Suomen rannikkoa (luontokeskukset, biologiset museot, kalastusyhdistykset, veneilykerhot, venesatamat, rajavartiolaitos ym.). Saatujen havaintojen perusteella on arvioitu, että kesällä 2001 ja 2002 Suomen vesillä liikkui 3-4 pyöriäisyksilöä. Kesällä 2003 on todennäköisesti liikkunut yksi isompi pyöriäisryhmä sekä lisäksi 1-2 pyöriäisyksilöä.
Suomen ja pohjoisen Itämeren valaat (Nisäkäsverkko)
