Metsähallituksen Korpoströmin saaristokeskuksen edustalla Korppoossa havaittiin perjantaiaamuna 3.11.2006 kaksi aluksi pyöriäisiksi luultua pientä hammasvalasta. Myöhemmin päivällä ne määritettiin Saksassa niistä otettujen valokuvien perusteella valkonokkadelfiineiksi (Lagenorhynchus albirostris). Valkonokkadelfiiniä ei ole aikaisemmin havaittu nykyisen Suomen merialueella. Se on kerran aikaisemmin tavattu vuonna 1935 Kuokkalassa, Terijoella, joka on nykyään Venäjän Karjalaa. Sen sijaan pullokuonodelfiiniä on tavattu ainakin kolmasti Suomenlahdella ja Itämerellä useita kertoja.
Valkonokkadelfiinit havaitsi ensimmäiseksi veneellä liikkunut postimies Johan Simberg, joka ilmoitti havainnostaan Metsähallitukselle. Sen jälkeen valkonokkadelfiinit uivat majesteetillisesti Metsähallituksen saaristokeskuksen laiturin ohi. Valkonokkadelfiinit tulivat 10–20 metrin päähän Metsähallituksen veneestä ja puhalsivat ilmaan vesipatsaan.
Valkonokkadelfiinit olivat Korpoströmin alueella koko päivän ajan, ja ne käyttäytyivät uteliaasti. Toinen valkonokkadelfiineistä takertui hetkeksi kalaverkkoon, mutta paikallinen kalastaja auttoi sen irti pyydyksestä. Valkonokkadelfiinit olivat sen verran kesyjä, että ne vierailivat jopa erään venevajan sisäpuolella.
Aikuiset valkonokkadelfiinit ovat noin 2,5-3 metriä pitkiä, ne painavat keskimäärin 270 kiloa, eikä sukupuolien välillä ole mainittavaa kokoeroa. Valkonokkadelfiini on tyypillinen Pohjois-Atlantin kylmää vettä sietävä hammasvalaslaji. Jäissä se ei kuitenkaan pärjää muiden pienikokoisten hammasvalasten tavoin.
Valkonokkadelfiinin erottaa pyöriäisestä sen selkäevän perusteella, joka on kaartuva, kun pyöriäisellä se on kolmiomainen. Lisäksi delfiineillä on selvästi havaittava nokka, kun pyöriäisen pää on muodoltaan yhtenäisemmän pyöreä.
Valkonokkadelfiini elää normaalisti 2-20 yksilön parvissa, mutta myös satojen tai jopa tuhansien yksilöiden parvia toisinaan tavataan. Se saalistaa ulapan parvikaloja, kuten silliä, mutta myös pohjan tuntumassa eläviä kaloja, kuten turskaa tai valkoturskaa. Valkonokkadelfiinit saalistavat laumoissa, ja ne paimentavat yhdessä saaliskaloja tiheäksi parveksi, jonka kimppuun ne lopuksi hyökkäävät. Saalistuksessa saattaa olla myös mukana myös muita delfiinilajeja, kuten pullonokkadelfiinejä. Ruokaillessaan valkonokkadelfiini voi sukeltaa 50 – 700 metrin syvyyteen.
Valkonokkadelfiiniä tavataan yleisimmin Pohjanmerellä Grönlannin, Islannin ja Färsaarten lähistöllä, mutta sen koko levinneisyysalue ulottuu Ranskasta Huippuvuorille ja Pohjois-Amerikan länsirannikolle asti. Lajia tavataan myös Tanskan rannikolla. Pohjanmerellä arvioidaan elävän noin 8 000 valkonokkadelfiiniä ja sen kokonaiskanta on noin 100 000 delfiiniä.
Maailman merissä elää 40 eri delfiinilajia, joista tunnetuin on isokokoinen pullonokkadelfiini. Se on luoteeltaan seurallinen, se saattaa oma-aloitteisesti hakeutua ihmisen seuraan, ja se on myös on delfinaarioiden yleisin asukas.
Trygve Löfrothin kuvaama delfiinivideo Korppoosta
delfiinit.mov
(8,59 megatavua)
Korppoon delfiinihavainto
Metsähallitus
Trygve Löfroth, puh. 0400 786 990
Delfiineistä
Särkänniemi, pääkouluttaja
Kai Mattsson, puh. (03) 248 8111
