Sinilevätilanne: Sinileväkukinnat näyttäisivät olevan taantumassa Pohjoisella ja erityisesti Keskisellä Varsinaisella Itämerellä. Heikompia sinilevien pintalauttoja esiintyy toki edelleen Ahvenanmaan eteläpuolelta Gdanskin lahdelle ja Bornholmiin asti. Eteläisellä Itämerellä sinilevien määrä saattaa olla vielä kasvussa.
Suomen merialueilla tuulet ovat hajoittaneet laajat, yhtenäiset sinilevien pintalautat. Hajanaisia, mutta voimakkaita pintalauttoja on havaittu Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Selkämerellä. Pintalauttojen palautuminen riippuu täysin tulevasta säästä. Kun tuulet hellittävät, pintalautat saattavat palautua tunneissa.
Vaikka sinilevien pintalautat ovat hajonneet, levät eivät ole poistuneet vesimassasta, vaan ovat vain sekoittuneet pintakerrokseen. Sinilevien haittavaikutukset eivät ole poistuneet: vesimassaan sekoittunut sinilevä on yhtä myrkyllistä kuin pinnalla oleva. Erityistä varovaisuutta edellyttää se, että vallinneet tuulet ovat voineet työntää sinileviä yhä enenevässä määrin rannikoiden tuntumaan.
Vallinneet tuulet ovat myös saattaneet sekoittaa vesimassaa niin voimakkaasti, että ravinteita on noussut pintakerrokseen. Tällöin tämä uusi ravinnevaranto saattaa voimistaa sinilevien kasvua ja pitkittää sinilevälauttojen esiintymistä.
Levälajisto: Pintalautat ovat toistaiseksi sekoittuneet veteen Suomenlahdella, mutta vedessä on edelleen kohtalaisia määriä rihmamaisia sinileviä Aphanizomenon flos-aquae, Nodularia spumigena ja Anabaena spp.. Läntisellä Suomenlahdella on pintavedessä aiempaa runsaammin panssarileviä Dinophysis acuminata ja D. rotundata. Pohjoisella ja keskisellä Itämerellä on edelleen runsaasti sinilevää. Nodularia spumigena-rihmat ovat enimmäkseen huonokuntoisia. Eteläisellä Itämerellä on vähän rihmamaisia sinileviä, mutta runsaasti piileviä (Cyclotella choctawhatcheeana, Chaetoceros impressus). Pieniä tarttumaleviä (Chrysochromulina spp.) on edelleen runsaasti koko alueella, lisäksi Suomenlahdella ovat nielulevät (Plagioselmis prolonga, Teleaulax spp.) ja viherlevät (Pyramimonas spp.) runsastuneet.
Yleistä: Klorofylli a pitoisuus on laskenut sinileväkukintojen heikkenemisen ja hajoamisen myötä. Pohjoisella Itämerellä klorofylli a taso vaihtelee välillä 5-8 mg/m3, kun taas keskisellä ja eteläisellä Itämerellä taso on 3-4 mg/m3. Suomenlahdella pitoisuus on noin 4 mg/m3, paitsi Suursaaren itäpuolella, jossa taso on välillä 6-12 mg/m3.
Viimeaikaiset tuulet ovat sekoittaneet pintavettä ja pintaveden lämpötila on laskenut. Veden lämpötila Varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella on 17-19°C ja Selkämerellä 15-17°C.
Ravinnetilanne: Fosfaattifosfori (PO4-P) on käytännössä lopussa Suomenlahden ja Pohjoisen Itämeren pintavedestä. PO4-P:a on näillä alueilla yleisesti alle 0.1 µmol/l.
Eteläisellä Itämerellä fosfaattitaso on selvästi yli pitkäaikaisten keskiarvojen; pitoisuustaso on edelleen 0.3-0.4 µmol/l. Sinilevien määrän odotetaankin kasvavan Eteläisellä Itämerellä.
Nitraattityppi (NO3-N) kulutettiin loppuun kevätkukinnan levien toimesta ja sen pitoisuustaso on ollut mittaustarkkuuden alarajalla kaikkialla varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella.
Tulevaisuus: Itämeren veden nykyinen lämpötila mahdollistaa sinilevien kukoistuksen, jos ravinnetilanne sen suo. Sinileväkukinnat voimistunevat Eteläisellä Itämerellä käyttämättömien ravinnevarantojen turvin. Myös Suomen merialueilla sinilevien määrä saattaa vielä kasvaa, jos tuulten vesimassaa sekoittava vaikutus on nostanut lisää ravinteita pintakerrokseen. Tuleva säätila määrää kuitenkin tulevan kehityksen.
Valtakunnallinen levätiedotus:
Merentutkimuslaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten yhteinen valtakunnallinen levätiedote julkaistaan keskiviikkoisin elokuun loppuun asti.
Viimeisin levätiedote (Suomen ympäristökeskuksen sivuilla)
Yhteystietoja:
Merentutkimuslaitoksen leväpuhelin 0400-609269.
Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallinen levälinja 010-808898.
Itämeriportaalin linkkejä:
Uusimmat mittaustulokset Itämereltä (levät, sinilevät, ravinteet, lämpötila, suolaisuus)
Kasviplanktonin lajistoraportit (raportit englanninkielisiä)
Leväkartat
Sinileväennuste kesälle 2005
Levähavaintojen ilmoittaminen
Muuta ajankohtaista Itämeritietoa Merentutkimuslaitoksen sivuilta:
Aallonkorkeus
Merivedenkorkeus
Ennusteet Merentutkimuslaitoksen sivuilta:
Aaltoennuste
Vedenkorkeusennuste
Ajelehtimisennuste
Suolaisuuden, meriveden lämpötilan ja sinilevien määrän kehitysennuste (Ekosysteemimalli)
