Sinilevätilanne: Suomen merialueilla sinilevätilanne on vielä rauhallinen. Itämerellä yleisesti esiintyvistä sinilevälajeista myrkytöntä Aphanizomenon flos-aquaeta esiintyy kohtalaisesti koko varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella. Todettakoon, että levien kokonaismäärä on edelleen alhainen ja että voimakkaita kukintoja ei ole lähiaikoina odotettavissa. Männyn siitepöly, joka ei ole haitallista, värjää paikoitellen rannikkovesiä.
Tuulinen sää on hajoittanut Keskisellä Itämerellä viikko sitten havaitut sinilevien pintalautat. Tällä viikolla on Gotlannin ympäristössä havaittu vesimassaan sekoittuneena myrkyllisiä kukintoja muodostavaa Nodularia spumigena -sinilevää (tieto: Informationscentralen för egentliga Östersjön).
Yleistä: Klorofylli a pitoisuus on tyypillisellä kesäisellä tasolla ja Eteläisellä Itämerellä jopa hieman sen alle. Pohjoisella Itämerellä klorofylli a taso on korkeampi kuin aikaisempina vuosina, noin 4-6 mg/m3. Suomenlahden suulla ja Keskisellä Suomenlahdella klorofylli a taso on 2-3 mg/m3. Itäisellä Suomenlahdella taso on korkeampi, noin 5-6 mg/m3.
Viime päivien kylmä ja tuulinen sää on pysäyttänyt hetkeksi vesien lämpenemisen ja paikoin jopa viilentänyt pintavesiä. Keskimäärin pintaveden lämpötila on Suomenlahden avomerialueilla 15°C, mutta paikoitellen vesi voi olla jopa 2-3 astetta viileämpää. Veden lämpötilassa saattaa siis esiintyä suurtakin alueellista vaihtelua. Selkämerellä lämpötila on 10-13°C ja Perämerellä 9-14°C. Meriveden suolaisuus on noin 4-5‰ Suomenlahdella, 5-7‰ Pohjoisella Itämerellä ja 7-9‰ Itämeren eteläosissa.
Ravinnetilanne: Fosfaattifosforin (PO4-P) pitoisuustaso on Suomenlahdella ja Pohjoisella Itämerellä viime vuosia selvästi alhaisempi. PO4-P:a on näillä alueilla yleisesti alle 0.1 µmol/l. Eteläisellä Itämerellä fosfaattitaso on selvästi yli pitkäaikaisten keskiarvojen; pitoisuustaso on noin 0.4 µmol/l. Tämä ennustaisi kesän sinileväkukintojen painottumista Itämeren eteläosiin. Nitraattityppi (NO3-N) kulutettiin loppuun kevätkukinnan levien toimesta ja sen pitoisuustaso on mittaustarkkuuden alarajalla kaikkialla varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella.
Levälajisto: Lajiston koostumus on vuodenajalle tyypillinen. Pienet siimalevät, runsaimpina tarttumalevät (Chrysochromulina spp.), vallitsevat lajistoa koko Itämerellä. Eteläisellä Itämerellä on lisäksi jonkin verran rihmamaista viherlevää Planctonema lauterbornii, mutta vielä vähän rihmamaisia sinileviä Aphanizomenon flos-aquae ja Nodularia spumigena. Keskisellä Itämerellä on näitä rihmamaisia sinileviä jo kohtalaisesti. Pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahdella runsastuvat myös Anabaena-sinilevät.
Tulevaisuus: Sinilevien määrä alkaa hiljalleen kasvaa ja niiden kasvunopeus nousee vesien lämmetessä. Nyt näyttää siltä, että voimakkaampia kukintoja tulee esiintymään ensin Eteläisellä ja Keskisellä Itämerellä.
Valtakunnallinen levätiedotus:
Merentutkimuslaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten yhteinen valtakunnallinen levätiedote julkaistaan keskiviikkoisin elokuun loppuun asti.
Viimeisin levätiedote
Yhteystietoja:
Merentutkimuslaitoksen leväpuhelin 0400-609269.
Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallinen levälinja 010-808898.
Itämeriportaalin linkkejä:
Uusimmat mittaustulokset Itämereltä (levät, sinilevät, ravinteet, lämpötila, suolaisuus)
Kasviplanktonin lajistoraportit (raportit englanninkielisiä)
Leväkartat
Sinileväennuste kesälle 2005
Levähavaintojen ilmoittaminen
Muuta ajankohtaista Itämeritietoa Merentutkimuslaitoksen sivuilta:
Aallonkorkeus
Merivedenkorkeus
Ennusteet Merentutkimuslaitoksen sivuilta:
Aaltoennuste
Vedenkorkeusennuste
Ajelehtimisennuste
Suolaisuuden, meriveden lämpötilan ja sinilevien määrän kehitysennuste (Ekosysteemimalli)
