SLL:n tiedote 1.8.2005
Merimetso on Itämeren alkuperäinen peruslaji. Linnusta on esihistoriallisia luulöytöjä Ahvenanmaalta. Turun Akatemian lintututkimusten mukaan laji pesi Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa 1700-luvulla. Sen jälkeen laji hävisi vainon takia koko Pohjois-Itämereltä. Suomesta ei tunneta pesintöjä enää 1800-luvulta. Ruotsista laji hävitettiin vuonna 1909. Merimetson paluumuuton ensimmäinen pesintä Suomessa tapahtui vuonna 1996 Tammisaaren saaristossa.
Merimetsot pakkautuvat harvoihin suuriin pesimäyhdyskuntiin. Vuonna 2004 merimetso pesi 21 luodolla, joilla oli yhteensä 3000 paria. Runsastuminen jatkuu, mutta esimerkiksi kyhmyjoutsenia pesii kaksi kertaa enemmän kuin merimetsoja.
Merimetso pelkää ihmistä. Siksi se elää asumattomilla luodoilla eikä mökkisaarilla. Jotkut merimetsot pesivät puissa, ja pesäpuu voi kuolla ulosteiden takia. Autioita pikkusaaria ei kuitenkaan yleensä käytetä metsätalouteen, joten tästäkään ei synny kenellekään ratkaisevaa haittaa. Merimetsokanta keskittynee jatkossakin rauhallisille suojelualueille.
Merimetso syö kalaa, mutta ei uhkaa kalastusta. Vaikka merimetso syö myös kuhaa, ahventa ja silakkaa, suuri valtaosa sen ruoasta esimerkiksi Suomenlahdella on särkeä ja kivinilkkaa.
Merimetso on rauhoitettu. Julkisuudessa jo mainittu metsästyksen aloittaminen olisi turhaa, koska se kohdistuisi muualla pesiviin muuttolintuihin eikä Suomen kantaan. Suomen merimetsot muuttavat enimmäkseen pois jo elokuussa ennen merisorsien metsästyskauden alkua.
Lintumiehet sanovat merimetsoa mustaksi viikingiksi. Se on iso lintu, joka siivet auki kuivatellessaan on näyttävä ilmestys. Merimetso pesii sovussa eri lintulajien kanssa ja kyetessään puolustautumaan minkkiä vastaan se auttaa samalla koko pesimäyhdyskuntaa. Tämän on todettu auttaneen mm. vähälukuisten ruokkilintujen ja räyskien pesintöjä.
SLL, viestintäpäällikkö Matti Nieminen, puhelin 050-5642283
SLL, luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola, puhelin 0400-615530
